|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Aug 23, 2021 16:28:53 GMT
Tervetuloa seuraamaan Gladesin tallin valmistautumista, ja matkustusta Luzernen kaupungista, Pariisin kilpailuihin! Erityisesti matka seuraa Kimberlyn tytärtä Jasminia, jonka hermot ovat koetuksella kuuman kilpatammansa Crownheadin kanssa. Tekstit ovat ajoitettu tietyille päiville, ja alta löytyy Gladesin väen aikataulu viikonlopulle. sunnuntai, 29.08.-Kurkistamme Jasminin pään sisään. Mitä miettii nuori, jonka elämän ensimmäiset kilpailut ovat ex-laukkaratsun kanssa heti kansallisella tasolla? perjantai 03.09.-Pääsemme lukemaan hevosenhoitaja Briannan kertomusta aina hevosten lastauksesta iltakahdeksan aikaan, välikävelytykselle Ranskan puolelle ja aamuyöllistä saapumista linnan tiluksille. lauantai ja sunnuntai 04.09.-05.09.-Kimi kertoo totuttelupäivistä linnan alueella. Miltä Pilvipellon Hopearuuti ja Volvo Voimanpesä tuntuvat? maanantai-keskiviikko 06.09.-08.09.-Miten meni Jasminin startit? Entäpä Kimin? torstai-sunnuntai 09.09-12.09.-Jännitämme Kimin elämän ensimmäistä CIC3-starttia Phoenix Tocherin kanssa. |
|
|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Aug 23, 2021 16:29:59 GMT
Sunnuntai, 28.08. Jasmin Kajasto
Istahdin penkille, ja kaivoin satulasaippuan, rasvan ja öljyn esiin. Kevyt huokaisu pääsi huuliltani.
Viikon päästä lastaisimme Kruunun, Ruudin, Vollen ja Pullan rekkaan, ja huristelisimme vuoristojen yli, kohti Pariisin kenttäkisoja. Viime Pariisin kisoissamme, sillä kertaa rataesteillä, olin vain ollut äidilleni Kimille groomina. Tällä kertaa olisin itsekin jopa hevosen selässä, enkä minkä tahansa hevosen- vaan rautiaan kilpatammani Kruunun. Toinen huokaisu pääsi huuliltani. Tämä kisakausi oli mennyt sivu suuhun Kruunun saikkuilun takia, joten tämä olisi ensimmäinen starttimme. Pala nousi kurkkuuni, heti kansallisella tasolla.
Aloitin varusteiden puhdistuksen purkamalla suitset, ja ajatukseni harhailivat heti kisoihin. Äitini, Kimberly oli tokaissut että pääasia olisi päästä yhtenä kappaleena maaliin ja saada hyväksytty suoritus. Tiesinhän minä sen, mutta tottakai ajatukset olivat mitaleiden suunnassa. Sutaisin sienellä saippuaa, ja aloin hinkkaamaan.
Ajatuksiani ei rauhoittanut lähiaikojen treenit. Kunnianhimoni tarttui minuun aina satulassa, ja unohdin siistin perusratsastuksen. Jäin herkästi kädellä kiinni, ja siitäkös tulinen tammani otti kokonaisen hernepussin nenäänsä- olin tippunut viime viikon aikana useammin, kuin kolmeen viime vuoteen. Samalla irrotin kuolaimet suitsista, ja tiputin ne likoamaan kuumaan veteen.
Äiti sai jo harmaita hiuksia minun valmentamisestani. Puhumattakaan siitä, että hänellä olisi itsellä kaksi starttia samassa luokassa, CIC1, ja lisäksi tämä kisaisi Pullalla ensimmäisen CIC3- starttinsa. Aikaisempaa kokemusta hänellä oli vain astetta alemmasta luokasta. Lisäksi tiesin itsekin, että Pulla kuumeni aivan järkyttävästi etenkin maasto-osuudella. Kotona se oli yllättävän tasainen, mutta muualla iski suorastaan tulta.
Huomaamattani olin saanut jo pestyä suitset kokonaan, ja rasvattuakin ne. Niin se työ vain etenee, kun haahuilee ajatuksissaan. Avasin jalustinkoukut, ja irrotin jalustinhihnat. Äitini paras kaveri, ja tallimme työntekijä Brianna ajaisi rekkaa yhdessä äitini kanssa, ja Brianna oli lupautunut nukkumaan ensimmäisen yön rekassa, kun me muut majoittuisimme linnassa. Ensimmäisen yön jälkeen Briannakin liittyisi seuraamme linnaan. Hankasin eilisen maastoestetreenin kuraroiskeet satulasta.
Lähtisimme perjantai-iltana ajamaan, ja saapuisimme kilpailu-alueelle lauantaina aamuyöstä. Lähtö tapahtuisi kotikaupungistamme Luzernesta klo 21, ja matkan arveltiin kestävän hevosten juottoineen ja yhden kävelytyksen kera noin 11 tuntia. Pysähtyisimme matkan varrella Ranskan puolella Chaumontissa, erään tuttavan tallilla kävelyttämässä hevoset. Onhan se paljon turvallisempaa kävelyttää hevoset talliympäristössä, kuin motarin vieressä bensiksen pihalla.
|
|
|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Sept 5, 2021 11:27:47 GMT
Perjantai, 03.09.2021, Brianna Wailey
Kello oli kahdeksan illalla, kun aloin valmistelemaan rekkaa. Satulat ja suitset olivat pakattu aamulla, ja tarkistin rekan tilanteen. Rekka oli suunniteltu kuudelle hevoselle, mutta mukaamme lähtisi vain neljä. Olimme siis lastanneet kahteen perimmäiseen kuljetustilaan heinät ynnä muut rehut. Laskin heinäpaalien määrän, ja tarkistin muutenkin rekan.
”Okei, aletaan laittamaan hevosia!” huudahdin ja laitoin rampin laidat.
Jasmin otti ensimmäisenä Kruunun, ja harjasi tätä kovin vaitonaisena. Tyttöparka, joutui heti kovan haasteen eteen. Ajatukseni keskeytyi pian, sillä Kimi tyrkkäsi käteeni Rutun. Olisin paljon mielummin laittanut Pullan, mutta minkäs teet. Ruttu sähläsi käytävällä tapansa mukaan, ja sille joutui jopa pari kertaa ärähtämään. Tarkistin hännän pituuden, harjan ja heitin orille kevyen puuvillaloimen. Sen jälkeen paketoin kintut, ja siirryin laittamaan Vollea.
Lastasimme Rutun perimmäiseksi, Vollen ja Kruunun keskelle ja Pullan etummaiseksi. Tarkistimme vielä kerran koko tarkistuslistan, jonka jälkeen hyppäsin kuskin paikalle. Muut tallin jäsenet vilkuttivat meille, kun sininen rekka jyrähti käyntiin ja lipui pimeään yöhön. Juttelimme Kimin kanssa koko matkan, ja mietimme kullekin hevoselle taktiikkaa jokaiselle päivälle. Tarkat suunnitelmathan oli jo tehty, mutta spekulointia ei voinut välttää.
Jasmin yritti epätoivoisesti nukkua takanamme livingissä, mutta huonolla menestyksellä. Kuulin kokoajan tämän pyörivän levottomasti sängyssä. Ajettuamme noin kolme tuntia pysähdyimme noutamaan McDonaldsin tilauksen, ennenkuin ajoimme viimeisen päälle tunnin ennen välipaussia. Tuttavan Chaumontin talli oli pieni, mutta kotoisa. Peruutimme rekan niin, että ramppi laskeutuisi suoraan tallin kentälle, kun kerran siihen oli mahdollisuus. Onneksi kaikki hevosemme olivat tottuneita matkustajia.
Kävelytin samaan aikaan Pullaa ja Kruunua, kun Kimi ja Jasmin kävelyttivät oreja. Tammat onneksi tulivat hyvin toimeen, joten tilanteessa ei ollut vaaroja. Käveltyämme noin puolisen tuntia, lastasimme hevoset takaisin rekan puolelle. Tässä vaiheessa Jasmin hyppäsi etupenkille, ja minä sain livingin sängyn. Se ei ole kaikkein mukavin, mutta ajaminen oli niin pirun väsyttävää. Loppumatka kestäisi noin kolme tuntia, ja todellakin käyttäisin sen ajan nukkumiseen.
Perillä Jasmin ja Kimi raahautuivat zombin näköisinä linnaan. Sillä välin minä sain kilpailujärjestäjiltä apua hevosten purkuun. Koska olimme ensimmäisten joukossa paikalla, saimme hevosille paikat vierastallista. Luojan kiitos, en olisi kestänyt tilapäiskarsinoita. Purin hevoset, ja otin niiltä loimet pois. Kruunua purkaessani huomasin, kuinka se oli hikoillut vähän normaalia enemmän. Onnekseni paikalla oli eläinlääkäri, jonka kanssa letkutimme tamman varmuuden vuoksi parafiiniöljyllä ja runsaalla vedellä. Laittelin hevosille aamuheinät kasseihin, kellon näyttäessä viittä. Kuuden aikaan heitin hevosille aamuheinät ja väkkärit, ja palasin rekalle. Saisin nukkua huimat kolme tuntia, ennenkuin olisi ensimmäisten kävelytysten aika.
|
|
|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Sept 5, 2021 11:44:15 GMT
Lauantai ja sunnuntai 04.09.-05.09, Kimi Kajasto
Heräsimme yhdeltätoista, sillä Brianna oli ystävällisesti hoitanut aamun kävelytykset. Kävimme hakemassa linnan aamupalatarjoilusta take-away boksit ja kahvit jokaikiselle. Ostin myös ylihinnoitellusta kahviosta kuusi isoa Red Bullia, sillä tänään niitä kaivattaisiin. Saavuttuamme rekalle, veti Brianna sikeitä. Kupeista kuitenkin näki, kuinka hevoset olivat selkeästi saaneet jo aamurehut. Herätin Briannaa sen verran, että kysyin missä tallissa hevoset olivat. Brianna kertoi unenpöpperössä, että hevoset olivat vierastallissa ja että Kruunu oli varuiksi letkutettu viiden aikaan, kun oli hikoillut niin paljon. Jätin ruuat tälle livingiin, ja kävelin tallille.
Kävelytimme hevosia kolmen tunnin välein, aina puolisen tuntia ja mash-elektrolyyttivettä meni satoja litroja. Ainut hevosista, kuka otti vähän kierroksia, oli Kruunu. Niimpä siis komensin Jasminia menemään purkamaan täysiverisen patoutunutta energiaa maastoradalle, mutta pysymään poissa esteiltä. Otin samalla itselleni Vollen, ja teimme laukan säätelyä nurmella. Ori oli täynnä patoutunutta energiaa, mutta hyvällä tavalla. Kruunu sensijaan pikavilkaisuila kiidätti Jasminia ympäriinsä nurmella, en kaukaa nähnyt ryöstikö se jopa.
”Ei tästä tule mitään, mä perun koko startin!” Jasmin murahti tultuaan tunnin päästä takaisin talleille.
Vilkaisin Briannaa, mutta en sanonut mitään. Hän oli paljon parempi hormonaalisen, kiihtyneen tyttäreni kanssa kuin minä. No, sentään joku sieti hänen oikuttelujaan.
”No, miten se nyt sillain”, Brianna kysyi varovaisesti.
”Se vei mua ihan huolella nurmella, ei sille voinut mitään!”
”Yrititkö edes yhden ohjan pysäytystä?”
”No en, oltais varmasti menty ympäri”, Jasmin kirosi mulkaisten tammaansa.
Huokaisin, ja siirryin varustamaan Ruutia.
Ruudin kanssa menimme kevyttä hölkkää, myöskin nurmella. Se oli hieman huolestuneen oloinen, mutta ihan hyvässä mielentilassa. Molemmat päivät sujahtivat ohi, mutta kofeiinia tuli kulutettua enemmän kuin laki salli. Volle tuntui päivittäin vain paremmalta, Ruuti taas vain aavistuksen huonommalta. Jasmin ja Kruunu eivät tulleet lauantain iltatreenissä eivätkä varsinkaan sunnuntaina toimeen sitten yhtään. Se huolestutti minua, sillä en edes kerkeisi auttamaan tätä ennen startteja, koska starttaisin Vollella juuri edellisellä vuorolla.
|
|
|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Sept 6, 2021 8:35:52 GMT
Maanantai 06.09., Jasmin Kajasto
Oma starttini oli ihan luokan loppupäässä, joten sain nukkua pitkään. Aamusta suorastaan vapisin jännityksestä, eikä shotgunina vedetyt kaksi Red Bullia ainakaan auttaneet asiaa. Sentään kisapaikalla oli aivan upea tunnelma, ja olin tutustunut aivan upeisiin ihmisiin. Juotin Kruunulle mashveden, ja taputin tammaa. Käteni tärisivät.
Pian tuli aika varustaa tamma. Kimin ja Rutun startti ei ollut mennyt aivan putkeen, Ruttu oli kovin poissaolevana. Orista ei kuitenkaan eläinlääkärit löytäneet vikaa, joten ori jatkaisi huomiselle. Kimi varustelikin jo Vollea samalla, kun laitoin Kruuunua. Pian hyppäsinkin jo rautiaan satulaan, ja menimme verryttelyalueelle.
Verryttelyssä allani oli tikittävä aikapommi. Kruunu säpsyi, emmekä meinanneet saada tehtäviä mitenkään suoritettu. Kentälle astuessa se kuitenkin aavistuksen rauhoittui. Rata tuntui sujuvan suhteellisen hyvin, verrattuna verryttelyyn. Kertaalleen keskilinjalla Kruunu veti aivan pirulliset kilarit, ja olimme yhtäkkiä poikittain keskilinjalla. Jotenkin hermoni kestivät, ja sain ratsastettua tamman takaisin linjalle. Arvostelupapereissa oli aikalailla tasaista kutosta, säikähdyksestä yksi kakkonen ja muutamasta hyvästä pätkästä oltiin saatu seiskoja.
Kimi ei ollut niin onnekas. Ruttu oli poissaoleva, ja Volle kiihtyi radalla jättäen täysin kaksi volttia tekemättä. Olimme peräkkäin tuloksissa, eli ei ideaalitilanne seuraavalle päivälle.
|
|
|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Sept 9, 2021 6:59:33 GMT
Tiistai, 07.09. Kimi Kajasto
Tiistai aamu valkeni kirkkaana. Brianna kävelytti aamulla Vollen ja Kruunun, minä ensin Rutun ja sitten Pullan. Ruttu oli eilisestä poiketen täyttä tultta ja tappuraa, ja minä olin jopa hankaluuksissa orin kanssa. Pulla oli tapansa mukaan kävelytyksessä rauhallinen. Jasmin saisi ratsastaa sen tänään, itse olisin todennäköisesti aivan loppu kahden maastostartin jälkeen.
Verryttelyssä Ruttu oli menevä. Jouduin ottamaan aika vahvasti kädellä, ja ori ei siitä tykännyt. Starttikarsinassa käytiin jopa keulimassa, mutta onneksi ori rauhottui heti kun pääsi menemään kovaa. Alussa sain pidätellä Ruttua, sillä se ei jaksaisi jatkaa samalla tahdilla loppurataa. Ajattelin ratsastaa varman päälle, mutta Ruttu yllätti minut tosissaan. Se vain paransi loppua kohti, ja matkaa ollessa reippaasti alle puolet annoin sen mennä.
Yllätyksekseni tulimme Rutun kanssa maaliin virheittä. Vollen kanssa saimme muutaman aikavirheen, koska ori ryösti kevyesti alussa eikä täten jaksanut tulla toivotussa rytmissä maaliin. Kruunu ja Jasmin sensijaan onneksi pääsivät maaliin, vaikka reippailla aikavirheillä. Sen kyllä ymmärsi hyvin, koska Jasminilla ei ollut vielä totuttua rutiinia ja vauhdintarpeen arviointi oli haastavaa.
|
|
|
|
Post by Kimi VRL-14576 on Sept 9, 2021 7:14:21 GMT
Keskiviikko 08.09. Jasmin Kajasto
Herätessäni ilma oli pimeä ja kolea. Nappasin minijääkaapista Red Bullin, ja sipsuttelin linnan alakertaan. Kello oli niin aikainen, että keittiön väki hämmentyi minun hereillä olemisestani, mutta antoivat minulle avokadopaahtoleivän mukaan. Tallilla juotin Kruunun, ja annoin sille pikkuherkun. Kello oli jo aamuviisi, kun kävelytin tammaa linnan alueella. Kruunu oli aavistuksen väsynyt eilisestä, mutta eipä sillä ollut aivan riittävä kunto.
Olin kuitenkin onnellinen. Olimme päässeet viimeiseen kokeeseen asti, joka oli saavutus jo itsessään. Taputin tammaa sen hiplatessa kevyesti olkapäätäni. Kruunun kävelytettyäni kuudelta heitin hevosille aamuheinät ja rehut. Sen jälkeen kävelytin muut hevoset, ja putsasin karsinat. Fiilis oli hyvä.
Kimi starttasi taas kerran, ensimmäisenä Rutulla. Emme voineet Briannan kanssa kuin huutaa, kun Ruttu kuittasi nollaradan vielä aika reippaalla ajalla. Kimi ratsasti todella riskillä lyhyet tiet, koska tiesi ettei Ruttu ajallisesti pärjäisi isoille puoliverisille. Volle sen sijaan teki suhteellisen reippaan radan, mutta otti sarjalta takapuomin mukaan.
Heti Vollen jälkeen oli meidän vuoromme. Tervehdin tuomareita, ja käänsin ensimmäiselle esteelle. Olin päättänyt ratsastaa aavistuksen riskillä; sijoitusta ei todennäköisesti olisi tulossa, mutta voisimme tehdä hyvän estekokeen. Rata oli todella hyvä, ja meillä klikkasi tamman kanssa. Valitettavasti muurille lähestyttäessä menetin jalustimet, joten häiritsin Kruunua juuri ja juuri tarpeeksi että otimme yhden pudotuksen.
Kokonaistuloksissa Ruttu oli tallimme ainut, kuka sijoittui. Olimme kuitenkin todella ylpeitä; vastikään Ruttu oli tullut Gladesille. Sain myös useita onnitteluita muilta kisaajilta, sillä se oli todella hieno saavutus päästä ensimmäisissä kansainvälisissä kisoissa maaliin, saati sitten hevosella jolla ei ole tullut pikkukisoja kilpailtua.
|
|
